Mitä yhteistä on oman elämäni aarrekartalla ja Sitran megatrendiraportilla?

Niin yrityksissä kuin yksityiselämässä visioidaan usein vuoden alussa, miltä elämä näyttää lähitulevaisuudessa. Yrityksissä työstetään vuosisuunnitelmia, vanhemmat sukupolvet tekevät uudenvuodenlupauksia, ja me nuoremmat askartelemme ’vision boardin’, eli aarrekartan. Kokoamme aarrekarttaan vanhoista lehdistä kuvia ja sanoja, jotka kuvaavat syvimpiä unelmiamme, toiveitamme ja tavoitteitamme seuraavalle vuodelle ­­– se heijastaa henkilökohtaisen elämämme toivottuja muutoksia.

Myös tulevaisuustalo Sitra on maalannut tulevaisuudesta kuvan vuoden alussa julkaistujen megatrendien avulla. Uusimman raportin megatrendit ovat luonnon kantokyvyn mureneminen, hyvinvoinnin haasteiden kasvu, demokratian kamppailun koveneminen, kiihtyvä kilpailu digivallasta sekä talouden perustan rakoilu. Yhtä lailla kuin aarrekarttakaan ei ennusta tulevaisuutta, eivät megatrenditkään kerro meille, mitä varmasti tulee tapahtumaan. Sen sijaan megatrendien avulla pyritään vastaamaan muutosta koskeviin kysymyksiin: ”Mikä on jo muuttunut, mikä muuttuu tällä hetkellä, miten muutokset kytkeytyvät toisiinsa, mikä estää muutosta ja mikä on mahdollista?”

Sitran megatrendiraportti rakentuu tulevaisuudentutkija Sohail Inayatullahin kehittämän tulevaisuuskolmion pohjalle. Kolmion laidoilla on kuvattuna mahdolliseen tulevaisuuteen vaikuttavat voimat: menneisyyden painoeli maailmankuvat ja muutoksen esteet, nykyhetken työntö, eli meneillään olevat muutosprosessit kuten talous ja teknologia sekä tulevaisuuden imu eli unelmat, toiveet ja suunnitelmat. Nämä samat voimat muodostavat myös henkilökohtaisen itsetuntemuksemme, jonka pohjalle aarrekartta rakentuu: Itsetuntemuksenkin perustana on ainakin osittain näkemys menneisyyden tapahtumista, nykyhetkestä sekä tulevaisuudesta.

Miten henkilökohtainen aarrekartta ja koko maailmaa koskettava megatrendiraportti kietoutuvat yhteen? No siten, että sama elämän voima vaikuttaa sisäisen minuuden rakentumiseen ja koko universumin järjestykseen. Tulevaisuudessa näkyvien uhkakuvien ja unelmien näkeminen jokapäiväisessä elämässä voi olla vaikeaa, koska meitä on pitkään ohjannut ajattelu, ettei yksi ihminen tai edes yksi pieni valtio voi saada paljoa aikaan. Väitän kuitenkin, että tulevaisuuden kuva näkyy edessämme kirkkaammin kuin yksikään aarrekartta.

Työelämästä paikkaani etsivänä opiskelijana siirryn samalla lähemmäs maailmaa, jossa trendien läsnäolo on lähes käsinkosketeltavaa. Lajikato, mielenterveysongelmien yleistyminen, demokratian kriisi, portinvartijoiden vallan mureneminen ja ilmastovelka näkyvät kaikki viestintätoimiston asiakkaiden arjessa. Journalistina ymmärrän, mikä valta medialla ja vaikuttajilla on kielen muokkaamisessa. Kerrommeko tarinaa maailmasta, jossa on mahdollisuuksia kestävään tulevaisuuteen vai uutisoimmeko negatiivisista kehityskuluista? Viestintätoimistossa näen, miten yhtiöt käyttävät ja toistavat kieltä jokapäiväisessä raportoinnissa. Näen, mitä asiakkaamme vaativat viestinnältä ja mitä heidän asiakkaansa vaativat yhtiöiden tavoittelevan. Ympyrä sulkeutuu, kun uutisoimme näistä tavoitteista ja saavutuksista.

Riittääkö meille asiakkaina, omistajina ja ihmisinä lupaukset toiminnasta, joka johtaa parempaan tulevaisuuteen, vai haluammeko nähdä tarkan vision siitä, mitä tulee tapahtumaan ja mitä tavoitteisiin pääseminen vaatii? Uskon, että me kaikki kaipaamme lupausten sijaan selvän vision kestävästä tulevaisuudesta. Lupauksiin nimittäin liittyy oletus, että ne saattavat rikkoutua. Vai kuinka monen uudenvuoden lupauksen tiedät pitäneen? Visio sen sijaan on laaja kuva siitä, mihin suuntaan elämän toivoisi kuljettavan. Se kestää ja vie eteenpäin, vaikka ei toteutuisikaan kokonaan. Ja harvoin se toteutuukaan – onhan se kuvaus parhaasta mahdollisesta tulevaisuudesta. Sellainen aarrekartta, jota katsoessa hymy nousee korviin. Sen synnyttämä elämää eteenpäin työntävä voima on paljon voimakkaampi, kuin rikkoutuneiden lupausten.