Epäilyttävä – epäilyttävämpi – lobbari

Lobbaus taipuu terminä äärimmäisen huonosti suomen kieleen. Siitä on käytetty epäselviä tai korkeintaan suuntaa-antavia kuvauksia kuten edunvalvonta tai vaikuttajaviestintä. Nämä termit eivät sinällään anna kuin kapean kuvan lobbauksesta. Lobbaus onkin mielekkäämpää nähdä ja tulkita kokonaisvaltaiseksi toimintakentän hahmottamiseksi ja pyrkimyksestä vaikuttaa siihen.

Toimintaympäristön hahmottaminen vaatii toimijoilta ja heidän kumppaneiltaan selkeää näkemystä mihin yhteiskunta on menossa, mitkä muutosvoimat ovat liikkeellä ja mitkä yksittäiset tahot siihen vaikuttavat sekä millä nopeudella muutos tapahtuu.

Olemme kaikki pitkälti oman toimialamme vankeja, sillä se määrittää, miten katsomme ja analysoimme toimintaympäristöämme. Ensimmäinen asia, minkä usein unohdamme ovat ulkoiset vaikutteet meihin ja ennen kaikkea ulkoisen maailman ymmärrys omasta toiminnastamme. Lobbauksen tavoite voidaan nähdä oman ja ulkoisen toimintaympäristön hahmottamisena, mutta myös näiden maailmojen tavoitteiden ja keinojen yhteensovittamisena.

Ulkoinen maailma voidaan lobbauksen kohdalla hahmottaa poliittiseksi keskusteluksi ja valmisteluksi sekä laajemmassa merkityksessä julkiseksi keskusteluksi. Tässä poliittisessa keskustelussa ja valmistelussa onkin tärkeää saada oma äänensä kuuluviin. Lainsäätäjän kannalta on merkittävää, että lobbaus on avointa, selkeää ja faktoihin perustuvaa.

Lobbauksen avoimuus ja sen tarpeellisuus on huomioitu Suomessakin Oikeusministeriössä vireillä olevan Avoimuusrekisterin muodossa. Tämän tarkoituksena on luoda läpinäkyvyyttä päätöksenteon vaikuttamiin sekä siihen vaikuttamaan pyrkivien tahojen toimia. Rekisterin tavoite on äärimmäisen tervetullut ja poistanee suurimpia epäluuloja lobbausta kohtaan. On kuitenkin tärkeää huomata, että suoraa ja epäsuoraa vaikuttamista poliittisiin tahoihin sekä virkamiehistöön tuleekin tarkastella kriittisesti, mutta huomioiden, että varsinkin epäsuora, epävirallinen ja välillinen vaikuttaminen voivat lisääntyä tulevaisuudessa.

Lobbauksen ja lobbarien toimintaa tulee tarkastella kriittisesti, mutta on hyvä muistaa, että moniäänisyys ja useat eri näkökulmat tuovat rikkautta ja reaalimaailmassa toimivampaa lainsäädäntöä. Kansalais- ja etujärjestöt, teollisuus ja riippumattomat asiantuntijaorgaanit antavat näkemyksensä lainsäätäjälle, jotta tällä on reaalinen ymmärrys laatia toimivaa, tehokasta sekä merkityksellistä lainsäädäntöä.

Yhden lobbarin ääni julkisessa keskustelussa on uhka laadukkaalle demokratialle. Usea lobbari, toimija ja asiantuntija sen sijaan muodostavat kokonaiskuvan reguloitavasta maailmasta lainsäätäjälle.